Mitä tehdä silloin kun kaikki on sun mielestä liian kaunista olemaan sun. Kun sä et osaa tarttua niistä asioista kiinni, sä et tiedä miten tehdä se. Sä et tiedä onnistuisko se enää, sä et todella tiedä sitä. Sä huomaat huonot asiat sun maailmassa, miten asiat voivatkaan olla niin pilalla. Sä tarviit jotain mitä ei oo olemassa, vai onko? Elämä on pelkkiä kysymysmerkkejä niiden pienten valonpilkkujen lisäksi.
Ne vanhat kliseiset lauseet, niitä ei vois enää uskoakaan totuudeksi. Tää on vaan niin karu todellisuus ku vois koskaan olla.
Tää tunne on tosi hämmentävä, onko tää se tyhjyys. Onko tää se tunteettomuus, onko tää se erakoituminen. Onko tää se todellisuuden kohtaaminen ja siihen pettyneenä oleminen. Tällä tunteella ei vaan oo nimeä.
Niin paljon vaatimuksia muilta ihmisiltä, en osaa täyttää niitä. En tiedä miten jaksan ajatella. Ehkä mun ei tarvii, ehkä mä saan vähän ajan päästä sitä jotain hyvää mitä oon odottanu koko mun elämän. Ehkä mun ei tarvii taistella sustakaan, ehkä mä vaan osaisin laskea sut irti. Niin vapaaksi kun olet koskaan toivonut.
- Ei enää niin paljon minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti