Ei täysin todellisuuspohjainen kertomus, ei tätä kukaan jaksa lukea.

Mä olen täällä, mun sängyssä, viideltä aamuyöstä kirjoittamassa tarinaa elämästä, ja ehkä myös kuolemasta?
On pimeää ja kylmää. Mun sydäntä painaa suuri asia, suuri asia maailmankaikkeudesta, ja sen synnystä. Mun sydän on musertumassa pieniin palasiin, mun sydänkin on todella pieni, mun nyrkin kokoinen. Mulla on todella pieni käsi. Ei sen kokoiseen nyrkkiin paljon mahdu, ei sillä ihmeitä saa aikaan.

Entä se kun sä löydät jonkun, jonkun jota rakastat elääksesi. Kaikki ne tyhmät lyhyet ja pitkät rakkauslaulut jotka sä oot kuunnellut aamu kolmelta ennen nukahtamista. Herännyt aamulla täynnä toivoa ja iloa, muistaen jokaisen laulun kertosäkeistön ulkoa. Kaikki niistä on täynnä toistuvia kliseisiä lauseita kuten; ''Mä rakastan sua'', ''Mä en vois elää ilman sua'', ''Olet kaikki mitä tarvitsen'', ''Mä en koskaan jätä sua yksin''. Miksi tuollaisia lauluja tehdään, tai edes sallitaan herkkäsydämisten ihmisten kuunneltavaksi. Minun puolestani ne voitaisiin sulkea pieneen rasiaan ja lähettää avaruuteen.

Periaatteiden muuttaminen toisen elävän olennon puolesta on suuri teko, myös omasta moraalista lipsuminen huonolle puolelle on osa tuota suurta uhrautumista. Mut se mitä mä oon oppinut rakkaudesta on sitä että se kuuluukin tehdä, sitten ei ainakaan kaduta ettei edes yrittänyt. Yrittäminen kannattaa aina.

Minä tapasin pojan joka käyttää huulipunaa, omistaa puolipituiset pörröiset hiukset, leijailee omissa maailmoissaan kaiket päivät (ehkä myös pilven avulla.) Hän ei uskalla rakastaa koska pelkää että satuttaa, kaiket päivät hän vain xboxia hakkaa. Mä en tiedä miten yrittää, mä en tiedä miten toimia.

Miksei mun sydän ole ikuinen, valmistettu raudasta ja muusta kestävästä. Mua hämmentää nää tunteet, miksi kaikki on aivan väärinpäin. Olen kirjoituksellinen lahjakkuus, tiedättehän sen.

Mä haluan olla jollekin tärkein ja rakkain. Se mitä ne puolustaa henkeen ja vereen, turvaa mun elämän. Mä haluan jonnekin mihin asettua, ehkä loppu elämäksi. Mä haluaisin et mulle järjestettäis aina välillä mukavia yllätyksiä, mä haluan rakastaa. Mä haluan että mut viedään kesällä Tampereelle, ihan vaan muuten vaan, tahdon että aurinko paistaa. Tahtoisin kävellä käsikädessä siellä pitkin enemmän tai vähemmän tyhjiä katuja, mä haluan käydä kirpparilla ja syödä jäätelöö. Mä haluan että mua suudellaan niin että miehen kädet uppoavat hiuksiini. Mä haluan luottaa ja olla luotettu. Mä haluan paljon yhteistä. Mä haluan nähdä tärkeän ihmisen kanssa Radical Facen livenä, tai edes kuunnella sitä paljon.

Mä en halua olla näin eksyksissä, mä haluan matkustaa kumppanini kanssa, maailman ääriin ja takaisin. Mä haluan olla se ketä se ajattelee ennen nukahtamistaan ja aamulla herätessään. Mä haluan aamuisin maata sängyssä ja kutitella, mä haluan tyynysotia vaikka muhun sattuukin tosi helposti. Mä haluan yhteisen levyhyllyn, ja paljon vinyyleitä. Mä haluan ison jääkaapin jossa olis usein kaikkee hyvää ruokaa, pakastimes olis kanssa aina mehujäitä. Mä haluan perustaa yhteisen tumblrin/blogin. Mä haluan lolittaa ympäri pari päivää viikosta ympäri vuorokauden. Mä haluan olla sylissä ja haluan että mua hipsutetaan. Mä haluan saada rakastamaltani ihmiseltä pehmolelun/paidan jonka kanssa nukkua kun olen yksin. Mä en halua että mulle tiuskitaan joka asiasta. Mä haluan paljon kauniita elokuvia. Haluan paljon intohimoa. Haluan paljon seksiä. Haluan läheisyyttä ja rakkautta. Haluan nukkua lähekkäin pehmeässä sängyssä. Mä haluan myöhäisen yön kävelyitä ympäri kaupunkia. Mä haluan randomisti lähteä vaan junalla jonnekin.

Tahtoisin vain ihmisen pitävän kovaa sydämestäni kiinni. Olen syvällä labyrintissä, auttakaa minut ulos.

Kai mulla nyt on oikeus tietää näistä asioista.

Vittu mitä paskaa.

Tickle tickle

Löysin täydelliset lyriikat mun elämään tällä hetkellä, nää kuvaa tätä tilannetta ihan täysin

When I look into your eyes
I can see a love restrained
But darlin' when I hold you
Don't you know I feel the same
'Cause nothin' lasts forever
And we both know hearts can change
And it's hard to hold a candleIn the cold November rain
We've been through this 
Such a long long timeJust tryin' to kill the pain
If we could take the time 
To lay it on the line
I could rest my head
Just knowin' that you were mine
All mine

So if you want to love me
Then darlin' don't refrain
Or I'll just end up walkin'
In the cold November rain

Sometimes I need some time
On my own 
Sometimes I need some time
All alone
Everybody needs some time
On their own
Don't you know you need some time
All alone

And when your fears subside
And shadows still remain
I know that you can love me
When there's no one left to blame
So never mind the darkness
We still can find a way

Minä ja mun pää

Mitä tehdä silloin kun kaikki on sun mielestä liian kaunista olemaan sun. Kun sä et osaa tarttua niistä asioista kiinni, sä et tiedä miten tehdä se. Sä et tiedä onnistuisko se enää, sä et todella tiedä sitä. Sä huomaat huonot asiat sun maailmassa, miten asiat voivatkaan olla niin pilalla. Sä tarviit jotain mitä ei oo olemassa, vai onko? Elämä on pelkkiä kysymysmerkkejä niiden pienten valonpilkkujen lisäksi.

Ne vanhat kliseiset lauseet, niitä ei vois enää uskoakaan totuudeksi. Tää on vaan niin karu todellisuus ku vois koskaan olla.

Tää tunne on tosi hämmentävä, onko tää se tyhjyys. Onko tää se tunteettomuus, onko tää se erakoituminen. Onko tää se todellisuuden kohtaaminen ja siihen pettyneenä oleminen. Tällä tunteella ei vaan oo nimeä.

Niin paljon vaatimuksia muilta ihmisiltä, en osaa täyttää niitä. En tiedä miten jaksan ajatella. Ehkä mun ei tarvii, ehkä mä saan vähän ajan päästä sitä jotain hyvää mitä oon odottanu koko mun elämän. Ehkä mun ei tarvii taistella sustakaan, ehkä mä vaan osaisin laskea sut irti. Niin vapaaksi kun olet koskaan toivonut.

- Ei enää niin paljon minun.

Näin kehun itseäni, omistettu rakkaimmalleni

Viimeinen viikko on ollut hyvin tuskainen minulle, en tiedä mitä ajatella, kyseessä on nimittäin ero vuoden suhteen jälkeen poikaystävästä. Koen olevani vieläkin jollakin asteella varattu, sitä haluankin olla, juuri tuolle yhdelle ihmiselle. Tarkoitan tuolla jollakin asteella sitä että en nyt ehkä ole ihan täysillä tässä mukana, on minulla pyörinyt omituisia ajatuksia muista ihmisistä mielessäni, mutta ei mitään todella vakavaa ainakaan. Enkä lähtisi ennen eroamista säätämään kenenkään kanssa mitään..

Muhun oikeasti sattuu kirjoittaa nämä asiat, jatkuva soutaminen ja huopaaminen tässä asiassa on todella loppuunkuluttavaa. Silti jaksan olla kokoajan tosissani mukana, mä tahdon vielä yrittää, ihan oikeasti, mä jaksan uskoa onnistumiseen. Me pystytään tähän, rakas ole vahva. Säästytään niin paljolta jos me pystytään tähän, ei yksinäisyyttä. Voidaan muuttaa yhteen kesällä, mä ainakin muutanJyväskylän keskustaan.  Säästelen mun positiivisuutta tälläiseen tilanteisiin, joissa se todella on tarpeen.

Mussa todella on huonoja puolia, mutta tiedostan myös hyvät puoleni. En oo parhaimman näköinen, eikä mulla oo hyvää vartaloa. En osaa aina olla kiltti, rakastava ja ihana. Suutun joskus todella helposti, osaan olla myös kamala stressipeto. Osaan varastaa kaiken sun huomion vaikka oot kavereides kanssa, sä raivostut siitä. Sä et pidä siitä kun ylianalysoin asioita. Sä et pidä siitä kun haluan nousta sängystä aina niin aikaisin. Sä et pidä siitä kun en käy koulussa, tai keskity tunneilla. Sä et pidä siitä kun nukun joskus liian vähän tai kun ruoka ei maistu mulle. Sä et pidä siitä kun juttelen muille miehille, sä et pidä kun käyn yksin ulkona. Sä et pidä siitä kun hajoan palasiksi, sä et pidä siitä kun oon tosi vaikea eikä mua ole helppo auttaa. Sä et pidä mun kiittämättömyydestä.

Mutta mä en ole täynnä huonoja ja pahoja asioita. Mä pidän hyvin paljon huolta. Mulle voi aina kertoa huolista ja murheista, mä kuuntelen aina. Mä olen taitava kirjoittaja tietyssä mielessä, mä olen luova, ehkä myös hieman surrealisti. On mussa realistiakin. Mä tykkään pussailla, halailla ja olla lähellä. Pidän myös seksistä. Mä tykkään kaikesta ällösöpöstä ja romanttisesta. Mä haluan sun kanssa tulevaisuuden. Mä haluan muuttaa sun kanssa yhteen, ja herätä joka aamu sun vierestä. Mä rakastan kehua sua, koska sä ansaitset sen kaiken. Mä tykkään kun teet mulle ruokaa, mä tykkään myös tehdä sulle ruokaa vaikka se vaikuttaakin joltakin muulta. Mä tykkään sun hipsutuksista. Mä tykkään ku silität jalkaani ennen nukahtamistani. Mä rakastan herätä sun vierestä aamulla, mä rakastan sun syliin kaappauksia ja pussihiiriä mun ja sun masuissa. Mä tykkään kun pelaat mun kanssa lolia ja teet mulle leipiä.  Mä tykkään matkustaa sun kanssa, mä myös tykkään käydä sun kanssa keikoilla. Mä tykkään kun annat mulle eskimopusuja. Mä tykkään siitä kun sun märät hiukset koskettaa mun ihoa. Mä tykkään sun tuoksusta. Mä tykkään siitä kun kiusaat mua kun oon väärässä. Mä tykkään siitä kun haluat saada mut pelaamaan xboxilla sun kanssa. Mä rakastan kuulla sun rakastavan mua. Mä tykkään lohduttaa sua kun sä itket. Mä tykkään uskoa että kaikki meidän välillä menee kunnolla. Mä tykkään kun halaat mua kun oon vihainen.

Meidän piti perustaa eläintarha, siellä olis ainakin sata erilaista eläintä. Meidän piti muuttaa ulkomaille. Meidän piti matkustaa Pariisiin ja Italiaan ainakin, unohtamatta Los Angelesia. Meidän piti saada lapsia yhdessä, suunniteltiin kaikki mahdolliset nimetkin. Meidän piti matkustaa ympäri Suomea, ihan vaan huvikseen. Meidän piti mennä naimisiin. Kaiken piti päätyä kahteen harmaa hiuksiseen vanhukseen.

Sä oot mun pelastaja, mun enkeli. Mun rakkaimpani.

Alla sun mustien hiuksien
On mies erikoinen
Ei se hyvää itsestään löydä
Älykkyyttä senkin edestä
Esiriipun takana särkyy luonne vääränlainen
Tietämättä pahasta, tietämättä rakkaudesta

Entä jos tää on vaan jonkinlainen koettelemus meille molemmille,
sain kuulla että syvemmälle mentäessä rakkaus muuttaa muotoaan,
saattaa muuttua jopa vahvemmasta heikompaan
Kumpikaan meistä ei mitään tiedä
On ilma eloton, kuin avaruudessa
Entä jos yritettäis vaan,
saada kaikki toimimaan
Kuten ennen
Uskoisit vain hyvään ja pahaan
Pohjalle asti en enää palaa




En syytä sinua kaikesta, lauseeni kuulostaa vain vääränlaiselta.