Ei täysin todellisuuspohjainen kertomus, ei tätä kukaan jaksa lukea.

Mä olen täällä, mun sängyssä, viideltä aamuyöstä kirjoittamassa tarinaa elämästä, ja ehkä myös kuolemasta?
On pimeää ja kylmää. Mun sydäntä painaa suuri asia, suuri asia maailmankaikkeudesta, ja sen synnystä. Mun sydän on musertumassa pieniin palasiin, mun sydänkin on todella pieni, mun nyrkin kokoinen. Mulla on todella pieni käsi. Ei sen kokoiseen nyrkkiin paljon mahdu, ei sillä ihmeitä saa aikaan.

Entä se kun sä löydät jonkun, jonkun jota rakastat elääksesi. Kaikki ne tyhmät lyhyet ja pitkät rakkauslaulut jotka sä oot kuunnellut aamu kolmelta ennen nukahtamista. Herännyt aamulla täynnä toivoa ja iloa, muistaen jokaisen laulun kertosäkeistön ulkoa. Kaikki niistä on täynnä toistuvia kliseisiä lauseita kuten; ''Mä rakastan sua'', ''Mä en vois elää ilman sua'', ''Olet kaikki mitä tarvitsen'', ''Mä en koskaan jätä sua yksin''. Miksi tuollaisia lauluja tehdään, tai edes sallitaan herkkäsydämisten ihmisten kuunneltavaksi. Minun puolestani ne voitaisiin sulkea pieneen rasiaan ja lähettää avaruuteen.

Periaatteiden muuttaminen toisen elävän olennon puolesta on suuri teko, myös omasta moraalista lipsuminen huonolle puolelle on osa tuota suurta uhrautumista. Mut se mitä mä oon oppinut rakkaudesta on sitä että se kuuluukin tehdä, sitten ei ainakaan kaduta ettei edes yrittänyt. Yrittäminen kannattaa aina.

Minä tapasin pojan joka käyttää huulipunaa, omistaa puolipituiset pörröiset hiukset, leijailee omissa maailmoissaan kaiket päivät (ehkä myös pilven avulla.) Hän ei uskalla rakastaa koska pelkää että satuttaa, kaiket päivät hän vain xboxia hakkaa. Mä en tiedä miten yrittää, mä en tiedä miten toimia.

Miksei mun sydän ole ikuinen, valmistettu raudasta ja muusta kestävästä. Mua hämmentää nää tunteet, miksi kaikki on aivan väärinpäin. Olen kirjoituksellinen lahjakkuus, tiedättehän sen.

Mä haluan olla jollekin tärkein ja rakkain. Se mitä ne puolustaa henkeen ja vereen, turvaa mun elämän. Mä haluan jonnekin mihin asettua, ehkä loppu elämäksi. Mä haluaisin et mulle järjestettäis aina välillä mukavia yllätyksiä, mä haluan rakastaa. Mä haluan että mut viedään kesällä Tampereelle, ihan vaan muuten vaan, tahdon että aurinko paistaa. Tahtoisin kävellä käsikädessä siellä pitkin enemmän tai vähemmän tyhjiä katuja, mä haluan käydä kirpparilla ja syödä jäätelöö. Mä haluan että mua suudellaan niin että miehen kädet uppoavat hiuksiini. Mä haluan luottaa ja olla luotettu. Mä haluan paljon yhteistä. Mä haluan nähdä tärkeän ihmisen kanssa Radical Facen livenä, tai edes kuunnella sitä paljon.

Mä en halua olla näin eksyksissä, mä haluan matkustaa kumppanini kanssa, maailman ääriin ja takaisin. Mä haluan olla se ketä se ajattelee ennen nukahtamistaan ja aamulla herätessään. Mä haluan aamuisin maata sängyssä ja kutitella, mä haluan tyynysotia vaikka muhun sattuukin tosi helposti. Mä haluan yhteisen levyhyllyn, ja paljon vinyyleitä. Mä haluan ison jääkaapin jossa olis usein kaikkee hyvää ruokaa, pakastimes olis kanssa aina mehujäitä. Mä haluan perustaa yhteisen tumblrin/blogin. Mä haluan lolittaa ympäri pari päivää viikosta ympäri vuorokauden. Mä haluan olla sylissä ja haluan että mua hipsutetaan. Mä haluan saada rakastamaltani ihmiseltä pehmolelun/paidan jonka kanssa nukkua kun olen yksin. Mä en halua että mulle tiuskitaan joka asiasta. Mä haluan paljon kauniita elokuvia. Haluan paljon intohimoa. Haluan paljon seksiä. Haluan läheisyyttä ja rakkautta. Haluan nukkua lähekkäin pehmeässä sängyssä. Mä haluan myöhäisen yön kävelyitä ympäri kaupunkia. Mä haluan randomisti lähteä vaan junalla jonnekin.

Tahtoisin vain ihmisen pitävän kovaa sydämestäni kiinni. Olen syvällä labyrintissä, auttakaa minut ulos.